| A. Filosofian perusta | |
Traditionaalisen karaten maailmanliitto on ITKF (International Traditional Karate Federation). Kansainvälisen olympiakomitean oikeudellinen komissio vahvisti tämän syyskuussa 1993 Monte Carlossa pidetyssä 101:ssä istunnossaan. |
|
| Traditionaalinen karate perustuu seuraaviin periaatteisiin: | |
|
Kysymys on vanhasta taistelutaidosta, jota mestarit opettavat henkilökohtaisesti oppilailleen. Karaten alkuperäinen sanoma pyritään säilyttämään mahdollisimman aitona ja puhtaana. |
 |
Kysymys on itsepuolustustaidosta ilman aseita. Itsepuolustustaito opetetaan täsmällisillä ja asteittaisilla ohjelmilla, jotka koskevat perustekniikkaa ja sen soveltamista. |
|
Itsepuolustustaito opitaan hyödyntäen jokaisen oppilaan omia fyysisiä ja henkisiä voimavaroja kehittäen niitä optimaaliseen suoritukseen - karate on kaikkien opittavissa. |
|
Jatkuva ja tietoinen harjoittelu kehittää voimaa, joustavuutta ja hyvinvointia. |
|
Harjoittelu saa karatekan tietoiseksi omista taidoistaan sekä kannustaa kehittymään itseluottamusta vahvistaen. |
|
Opetuksessa keskeistä on kunnioitus vastustajia ja omaa itseä kohtaan sekä itsekontrolli. Omia taitoja kehitetään harmoniassa muiden kanssa. |
|
On myös muistettava, että voittaakseen on ensin voitettava itsensä. |
|
Traditionaalisen karaten tie on jatkuvan opiskelun tie sellaiselle, joka haluaa oppia. |
| B. Dojo-etiketti | |
Harjoittelu perustuu dojo-etiketin noudattamiseen eli niin sanotun Dojo Kun:n noudattamiseen. Nämä säännöt laati Okinawalainen karatemestari Sakugawa Shungo. Hän perusti säännöt kiinalaisiin, jo Bodidharman ajalta peräisiin oleviin sääntöihin. |
|
Dojo Kun: |
|
 |
|
|
||